Teos: Mitä on viestitaktiikka?
Uudessa "Viestilinjoista johtamisjärjestelmiin" -teoksessa pureudutaan suomalaisen viestitaktiikan kehitykseen Suomen itsenäisyyden ajalla. Teoksessa kysytään, mitä eroa on viestitekniikalla ja sen ehdot määrittävällä viestitaktiikalla.
Sotilasprofessori emeritus ja eversti evp. Pasi Kesselin tutkimus Viestilinjoista johtamisjärjestelmiin on ilmestynyt Maanpuolustuskorkeakoulun julkaisusarjassa 1. Kesselin kirjoittama Viestilinjoista johtamisjärjestelmiin on osa laajempaa tutkimushanketta.
Ennen uusinta julkaisuaan Kesselillä ei ollut syvempää kokemusta viestiaselajista. Hänen taustansa on pääasiassa tykistössä, josta hän on kirjoittanut myös sarjan aiemman teoksen Tykistö taistelee tulellaan. Silti hän ei näe merkittävää eroa eri aselajien tutkimisessa.
– Periaatteessa ne ovat samanlaiset: niissä tarkastellaan aselajien taktiikkaa ja toimintaperiaatteita, hän kuvailee.
Kirjan esipuheessa Kesseli kuvaa kuinka tiedonkulku on ollut sodankäynnissä aina tärkeää. Ennen sähköisiä viestimiä tietoa välitettiin lähetein sekä erilaisin näköviestivälinein. 1800-luvulla tulivat lennättimet, ja ensimmäisessä maailmansodassa olivat käytössä jo sekä puhelimet että radiot. Tämän jälkeen viestitoimintaa ryhdyttiin kehittämään liikkuvaksi. Viestivälineet pienenivät ja niiden suorituskyky kasvoi, ja kun tietokoneet tulivat yleiseen käyttöön, viestitoiminta mullistui.
Kesselin teos jakaa suomalaisen viestitaktiikan kehityksen noin 10–20 vuoden pituisiin ajanjaksoihin. Kussakin jaksossa hän kuvaa aikakauden yleistaktisen kehyksen, materiaalisen tilanteen, kokoonpanojen muutokset sekä toimintamenetelmien kehityksen.
Kirjassa tarkastellaan myös laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi siirtyminen analogisista järjestelmistä digitaalisiin saa erityistä painoarvoa. Kesselin mukaan juuri tämä siirtymä on keskeisin viestitaktiikan muutos viime vuosikymmeninä.
– Tärkeää on ymmärtää, miten muutos käynnistyi, miten sitä alettiin toteuttaa ja millaiseen tasoon päädyttiin, Kesseli kertoo viitaten vuonna 2018 käyttöön otettuun johtamisjärjestelmään, joka hänen mukaansa on kansainvälisestikin huippuluokkaa.
Tutkittavaa riittää vielä
Viestilinjoista johtamisjärjestelmiin -teoksen kattavuudesta huolimatta kaikkea ei kuitenkaan vielä voitu tutkia. Viime vuosikymmenten tärkeimmät lähteet ovat turvaluokiteltuja, minkä vuoksi niitä ei voida hyödyntää julkisessa tutkimuksessa.
Kesseli harmittelee erityisesti sitä, ettei hän saanut käyttöönsä uusinta viestiohjesääntöä. Sitä voidaan kuitenkin mahdollisesti käyttää lähteenä tulevaisuudessa.
– Kun se aikanaan vanhenee ja poistuu käytöstä, sen tutkiminen on toivottavasti mahdollista, Kesseli toteaa.
Kesselin teos liitetään osaksi tutkimusprojektia, jota ryhdyttiin suunnittelemaan vuonna 2013 aiemmin todetun tutkimuksellisen aukon täyttämiseksi. Projektin tavoitteena on ollut selvittää aselajitaktiikoiden kehitys osana suomalaista sotataitoa. Projektia lähti työstämään 10 tutkijaa, joista jokainen alkoi suunnitella yhtä aselajitaktiikkaa kuvaavaa teosta.
Kesselin yhdeksi tutkimusalueeksi muodostui viestiaselaji. Hän korostaakin painokkaasti, että kyse on nimenomaan viestitaktiikasta, ei viestitekniikasta. Tähän vaikuttaa se, että viestitaktiikan käsitettä ei ole selkeästi määritelty, joten viestitaktiikka on usein ymmärretty enemmän viestitekniikaksi kuin sovelletuksi viestitoiminnaksi.
– Kirjassa keskitytään siihen, miten ratkaisuja sovelletaan kentällä, ei valmiisiin teknisiin malleihin, hän painottaa.
Viestilinjoista johtamisjärjestelmiin täydentää merkittävän aukon suomalaisen sotataidon historiassa ja tarjoaa pohjan tulevalle tutkimukselle. Voit ladata julkaistuin teoksen Doria-julkaisuarkistosta tai ostaa painetun Puolustusvoimien julkaisujen verkkokaupasta noin viikosta 42 alkaen.
Aiempiin suomalaisen taktiikan vuosisadasta kertoviin julkaisuihin voit tutustua täältä.
