Joukkotuhoaseiden asevalvonta on kriisiytynyt, arvioi uusi tutkimus

Oikeustieteen tohtori Katariina Simosen uusi teos tarkastelee asevalvonnan sopimusjärjestelmien kehitystä varhaisesta ydinfysiikasta nykyhetkeen ja esittää, että koko sopimusjärjestelmä on ajautunut kriisiin. 

Vuonna 2017 Simonen julkaisi Tommi Koivulan kanssa tutkimuksen asevalvonnan hallintojärjestelmistä, trendeistä ja uhkista Euroopassa (Doria-julkaisuarkisto). Nyt oli kysyntää ajankohtaiselle tilannekuvalle suomalaisen asevalvontaosaamisen kehittämiseksi. 

”Tuntuu hyvältä, että sain teoksen valmiiksi kiireisen vuoden jälkeen. Nimenomaan suomenkieliselle kirjallisuudelle aiheesta on ollut kysyntää jo pidemmän aikaa.”

Simosen mukaan asevalvontaosaamisen on kylmän sodan jälkeen annettu rapautua, vaikka samaan aikaan kaikki ydinasevallat ovat modernisoineet varantojaan. Ydinaseiden lisäksi biologisten ja kemiallisten aseiden kieltosopimukset ovat kriisiytyneet. Hankalaan nykytilanteeseen on oleellisesti vaikuttanut suurvaltasuhteiden jännittyminen 2000-luvun alusta alkaen erityisesti Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä.

”Näyttää hyvin vaikealta. Venäjä on keskeyttänyt Venäjän ja Yhdysvaltojen välisen strategisia ydinasearsenaaleja koskevan START-sopimuksen soveltamisen määräämättömäksi ajaksi. Samaten Iranin pitkään ponnisteltu ja merkittävä ydinohjelmasopimus on kaatumassa.” 
Simonen näkee kuitenkin voimassa olevissa ja kaatuneissakin asevalvontasopimuksissa hyviä käytänteitä ja peräänkuuluttaa niiden soveltamista uusiin avauksiin.

”Nyt on tarvetta uusille ajatuksille. Osaamisen kehittäminen ja alkuun pääseminen vaatii pitkää ymmärrystä asevalvonnan historiasta ja taustoista, jotta sopimuksista voi löytää käyttökelpoisia elementtejä.”

Kaikkein tärkeintä olisi siis kääntää kehityksen suunta esimerkiksi alueellisilla asevalvontatoimilla olemassa olevien sopimusjärjestelmien piirissä. 

”Erityisen keskeistä olisi löytää edes joitakin yhteisiä tarttumapintoja. Esimerkiksi Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) allekirjoittajavaltiot tekevät tärkeää yhteistyötä Itämereen toisen maailmansodan aikana upotettujen aseiden neutralisoimiseksi.”

Tätä vasten Simonen pohtii, voitaisiinko asevalvonta pelastaa ikään kuin takakautta löytämällä aluksi yhteisiä intressejä joillakin muilla alueilla.

Uusilla avauksilla on kiire, sillä Bulletin of the Atomic Sciences -järjestön ylläpitämä tuomiopäivän kello osoittaa 90 sekuntia vaille keskiyötä – lähemmäs katastrofia kuin koskaan aiemmin.

Koko teos on luettavissa Doria-julkaisuarkistossa.