Suomalainen sotataito perustuu alivoimaisen taktiikkaan
Tutkijaesiupseeri, majuri Juha Hollannin operaatiotaidon ja taktiikan tutkimusalaan lukeutuva väitöskirja Alivoimaisen taktiikka – Suomalaisen taktisen ajattelun tarkastelu tarkastetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa torstaina 12. joulukuuta 2019.
Suomalainen taktisen ajattelun historia
Väitöskirjassaan majuri Juha Hollanti tarkastelee suomalaisen taktisen ajattelun lähtökohtaa, eli alivoimaisen taktiikkaa. Väitös selventää suomalaisen taktisen ajattelun kulkua 1920–1980-lukujen välisenä aikana.
Suomen maantieteellinen sijainti on vaikuttanut merkittävästi siihen, miten taktiikkaa on käsitelty Suomessa. 1920-luvulla suomalaiset upseerit ajattelivat itänaapurin olevan ainoa merkittävä uhka. Tämän seurauksena suomalainen sotataito perustui pitkälti alivoimaisen taktiikkaan. Suomen asevoimilla on historiallisesti ollut määrällisesti hyvin niukat resurssit verrattuna itänaapuriimme. Tällöin on tarvittu keinoja, joilla alivoimaiset resurssit on saatu hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.
– Ideana on ollut selvittää millä tavalla määrällisesti alivoimainen osapuoli pystyy kompensoimaan alivoimaisuuttaan, selventää Hollanti.
Taktiikka perustuu menestystekijöihin. Alivoimaisen taktiikan menestystekijät ovat keinoja, joiden avulla alivoimainen osapuoli kompensoi tilannetta. Jokaisella vuosikymmenellä on aikakaudelle sidotut ominaiset menestystekijät, mutta osa niistä kantaa monia vuosikymmeniä.
– Raatteen tien taistelu on hyvä esimerkki maaston ja olosuhteiden merkityksestä. Maaston ja olosuhteiden hyödyntäminen on yksi vuosikymmeniä kantaneista menestystekijöistä, kertoo Hollanti.
Aineisto upseerien julkisista kirjoituksista
Hollannin väitöskirjan keskeisin lähdeaineisto perustuu 1920–1980-luvuilla toimineiden upseerien julkisiin kirjoituksiin. Sotilaslehtien artikkelit ja varsinkin lehtien sivuilla käyty taktinen keskustelu ovat antaneet tietoa taktisen ajattelun kehityksestä.
Aineisto on laaja, se perustuu noin 700 julkaistuun artikkeliin. Artikkelien lisäksi lähteinä on käytetty ohjesääntö- ja sotilaskirjallisuutta sekä arkistolähteitä. Yhteensä väitöskirjassa onkin pitkälti toista tuhatta lähdettä.
Majuri Hollanti painottaa, että väitöskirja on operaatiotaidon ja taktiikan tutkimus. Aiheeseen paneudutaan niiden tekijöiden kautta, jotka ovat muokanneet taktista ajatteluamme.
Väitöskirjan aihe löytyi yhdessä ohjaajan, eversti (evp) Pasi Kesselin kanssa. Kesseli on nykyisin operaatiotaidon ja taktiikan dosentti ja sotilasprofessori emeritus.
– Eversti Kesselillä oli erittäin kiinnostava aihio, jota lähdin jalostamaan. Muokatessa aihettani enemmän siitä muodostui projekti. Tästä projektista tuli lopulta väitöskirjani, kertoo Hollanti.
Opinto-oikeuden sotatieteiden tohtoriohjelmaan Hollanti sai vuonna 2015. Ensimmäiset pari vuotta hän teki väitöskirjaa vapaa-ajallaan, mutta pari vuotta sitten hän sai paikan tutkijaesiupseerina, joka mahdollisti väitöskirjan tekemisen päätoimisesti.
– On sanomattakin selvää, että tutkimus edistyi aivan eri tavalla sen jälkeen, kun siirryin uuteen, päätoimiseen tutkijan tehtävääni, toteaa Hollanti.
Kehittävä ilmapiiri auttoi jaksamaan
Hollannin mielestä tohtoriopinnot Maanpuolustuskorkeakoululla ovat olleet kokonaisuudessaan hyvin mielekkäät. Tohtoriopinnot ovat poikenneet paljon edeltävistä kursseista Maanpuolustuskorkeakoululla.
– Aikaisemmilla kursseillani olen tottunut toimimaan osana joukkoa. Määrätyt viikko-ohjelmat ovat olleet aiemmissa kursseissa keskeisiä. Tohtoriopinnot ovat paljon yksilöläheisemmät. Aikataulut ja oppimistavoitteet räätälöidään jokaiselle erikseen. Se on tuonut sellaista akateemisen vapauden tuntua, summaa Hollanti.
Maanpuolustuskorkeakoulu saa kiitosta Hollannilta.
– Kokonaisuutena Maanpuolustuskorkeakoulu saa minulta vain myönteistä palautetta. Jokainen yksikkö, joiden kanssa olen ollut yhteistyössä ovat toimineet onnistuneesti. Koulun antama tuki ja ohjaus ovat myös olleet erinomaista. Yleinen ilmapiiri MPKK:lla on ollut hyvin rakentavaa ja keskustelut ovat olleet antoisia, ilmaisee Hollanti.
Tohtorikoulutuksen kaksi osaamisaluetta
Tohtorikoulutuksessa syntyy osaamista henkilölle. Seuraavana askeleena on siirtää osaaminen järjestelmän hyödyksi. Hollannin mukaan hänelle on kertynyt kahdenlaista osaamista, menetelmällistä ja sisällöllistä.
– Menetelmällinen osaaminen on antanut minulle valmiuksia tutkimuksen tekemisen, suunnittelun ja prosessin johtamisen suhteen. Tätä osaamista tulenkin käyttämään seuraavassa tehtävässä, johon astun mielenkiintoisin ja innostavin mielin ensi helmikuussa. Seuraavassa tehtävässäni toimin tutkimusryhmän johtajana Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella, kertoo Hollanti.
– Sisällöllinen osaaminen puolestaan on sitä, että tiedän aiheestani, eli suomalaisesta taktisesta ajattelusta paljon enemmän, kuin ennen tohtoriopintoja. Tämä tarkoittaa sitä, että voin siirtää osaamiseni järjestelmän hyödyksi esimerkiksi opettajana Sotataidon laitoksella. Tämä saattaa joskus tulevaisuudessa tulla mahdolliseksi, pohtii Hollanti.
Ohjaaja ja läheiset voimavaroina
Hollanti haluaa kiittää Maanpuolustuskorkeakoulua ja Puolustusvoimia mahdollisuudesta suorittaa tutkimuksen viimeiset vuodet tutkijaesiupseerin tehtävässä.
– Arvostan sitä, että tutkimaani aihetta pidetään niin tärkeänä tutkimuskohteena, että sain toimia nykyisessä tutkijan tehtävässäni, kertoo Hollanti.
Ohjaaja, eversti (evp) Pasi Kesseli, ja läheiset saavat myös kiitosta.
- Ohjaajani oli keskeinen henkilö koko väitöskirjan luomisessa. Välillä väitöskirjan tekeminen on yksinäistä puurtamista ja usein saattaa tarvita kollegan vinkkejä ja näkemyksiä, ohjaajani näitä minulle tarjosi. Läheisten tukea ja merkitystä ei voi myöskään korostaa liikaa. Tämä tuki on mahdollistanut sen, että olen voinut keskittyä työtehtäviini vaaditulla tavalla, kertoo Hollanti.
Väitöskirja on julkaistu Doriassa
Juha Hollannin väitöskirja Alivoimaisen taktiikka – Suomalaisen taktisen ajattelun tarkastelu on ladattavissa täältä.
