Hyppää sisältöön

Hanaholmenin seminaarissa keskusteltiin informaatiosodankäynnistä ja Ruotsin turvallisuuspolitiikan kehityksestä

Maanpuolustuskorkeakoulu
5.5.2021 16.02

Hanaholmenin kulttuurikeskus järjesti 29.4. osana kevään demokratiaohjelmaansa seminaarin, jonka aiheena oli hybridiuhat, informaatiosodankäynti ja turvallisuuspolitiikka. Seminaarissa puhujina toimivat Ruotsin Försvarshögskolanin rehtori sekä politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Malena Britz ja dosentti Teija Sederholm Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitokselta. Seminaaria moderoi Janne Wikström Hanaholmenin kulttuurikeskuksesta.

Britzin esitys käsitteli Ruotsin turvallisuuskuvan muutosta 90-luvulta 2020-luvulle peilaten sitä Suomen vastaavaan kehitykseen. Britzin mukaan kylmän sodan ajan Ruotsin ja Suomen yhteinen uhkakuvasto tarkoitti, että turvallisuuspolitiikkaa tai puolustusbudjettia ei juurikaan haastettu julkisesti kummassakaan maassa.

Neuvostoliiton hajoaminen johti kuitenkin maiden suhtautumisen ja politiikan eriytymiseen, jonka seurauksena Ruotsi alkoi ajaa asevoimiensa budjettia alas ja siirtää varoja muihin kohteisiin, osittain julkisen paineen takia. Maan käsitys sodankäynnistä siirtyi alueellisesta puolustuksesta kansainvälisiin operaatioihin, ja asevoimien rakennetta muutettiin sen mukaisesti. Pääsyynä oli Britzin mukaan se, ettei Ruotsissa uskottu enää idästä suuntautuvaan uhkaan. Samanaikaisesti Suomi pysyi kylmän sodan määrittämällä tiellä, eikä kutistanut puolustuskapasiteettiaan ainakaan samassa mittakaavassa kuin länsinaapurissa. 

Vaikka Ruotsi pienensi puolustusmenojaan ja asevoimiaan, se halusi kuitenkin ylläpitää sotilaallista puolustuskykyään tekemällä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa. Britz kuvaili muutosta siten, että politiikassa alettiin puhua solidaarisuudesta puolueettomuuden sijaan. Siksi Ruotsi oli muun muassa mukana perustamassa NORDEFCOa, Pohjoismaiden yhteistä puolustusyhteistyöhanketta, vuonna 2009. Hankkeesta huolimatta sotilaallinen yhteistyö on kuitenkin toteutunut ensisijaisena kahdenvälisenä harjoitteluna ja suunnitteluna.

Ruotsin puolustusajattelu koki herätyksen vuonna 2014 Krimin valloituksen myötä. Ruotsin tavoitteeksi tuli jälleen puolustuskyvyn kasvattaminen pelkän ylläpidon sijaan. Ruotsin uhkakuvat ovat jälleen samanlaiset kuin Suomella, ja maa pyrkii olemaan puolustussuunnittelussaan pikemmin aktiivinen kuin passiviinen toimija. Sen seurauksena muun muassa Suomen ja Ruotsin välinen sotilaallinen yhteistyö on siirtynyt yhteisten harjoitusten järjestämisestä konkreettisen puolustussuunnittelun tasolle. Britz nosti yhdeksi mahdolliseksi yhteistyöalueeksi hybridiuhat ja informaatiosodankäynnin, joiden saralta löytyy paljon yhteisiä tutkimuskohteita.

Luottamus on vakaan yhteiskunnan peruspilari 

Maanpuolustuskorkeakoulun osuudessa Teija Sederholm puhui sosiaalisesta mediasta kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Hän nosti esille kansalaisten luottamuksen viranomaisia kohtaan yhtenä keskeisenä tekijänä yhteiskunnan vakauden kannalta:

- Luottamuksen ja henkisen kriisinkestävyyden perusta luodaan normaalioloissa ja ne nähdään yhtenä keskeisenä tekijänä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudessa ja vakaudessa. Onkin hyvä asia, että Suomessa on erittäin korkea luottamustaso viranomaisia kohtaan. Luottamuksen merkitys on korostunut esimerkiksi koronan aikana, kun viranomaisviestinnän avulla on jo yli vuoden ajan muun muassa annettu kansalaisille toimintaohjeita viruksen leviämisen estämiseksi.

- Disinformaation tavoitteena on muun muassa lisätä polarisaatiota eri yhteiskuntaryhmien välille luomalla ristiriitoja ja epäluottamusta. Se luo tilaa sosiaalisessa mediassa liikkuville erilaisille salaliittoteorioille ja ristiriitaiselle tiedolle, Sederholm kuvailee.

Sederholm on tutkinut nuorten sosiaalisen median käyttöä kansallisen turvallisuuden näkökulmasta osana Suomen Akatemian rahoittamaa nelivuotista #Agents-tutkimushanketta. Tutkimustuloksissa on tullut esille nuorten erittäin korkea luottamus omiin kykyihinsä; peräti 91% 15-19-vuotiaista nuorista uskoo tunnistavansa valeuutisen. Vastaavasti kutsunnoissa tehdyssä kyselyssä 84% vastaajista uskoi omiin tunnistustaitoihinsa.

- Olimme hämmentyneitä tuloksista. Tämä on ehdottomasti sellainen asia, jota lähdemme selvittämään: mistä näin korkea itseluottamus kumpuaa ja perustuuko se todellisuuteen. Olemme myös työstämässä kahta tieteellistä artikkelia, joista ensimmäinen käsittelee nuorten turvallisuuden tunnetta sosiaalisessa mediassa ja toinen poliisien näkemyksiä sosiaalisen median turvallisuusuhkista. 

Sosiaalinen media liittyy olennaisesti disinformaatioon, yhteiskunnalliseen luottamukseen ja kansalliseen turvallisuuteen. Sederholm tuo esille, kuinka esimerkiksi huumorin ja meemien kautta voidaan vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Huumori on salakavalaa, koska se läpäisee mielen suojamuurit ja voi vaikuttaa alitajuntaamme huomaamattamme. 

- Tärkeintä olisi, että kaikenikäiset ihmiset olisivat tietoisia informaatiovaikuttamisen mahdollisuudesta, ja sen vaikeasta havaitsemisesta eri some-alustoilla. Sosiaalinen media on kuitenkin osa arkipäiväämme ja tuo mukanaan myös paljon hyviä asioita. Kaikkeen ei voi suhtautua niin, että tämä voisi olla osa informaatiovaikuttamiskampanjaa, Sederholm toteaa.

Kansainvälistä yhteistyötä tutkimuksen kautta

Lopuksi Sederholm toteaa, että yhteiset tutkimushankkeet ovat yksi tärkeä yhteistyön muoto Suomen ja muiden Euroopan maiden asevoimien välillä. Hän onkin itse mukana yhteistyössä, jossa mukana ovat Suomen lisäksi Ruotsin, Norjan, Viron, Sveitsin ja Liettuan maanpuolustuskorkeakoulut. Maille yhteistä on se, että kaikissa on voimassa asevelvollisuus. 

- Työn alla on tällä hetkellä kaksi kokonaisuutta. Ensimmäinen on yhteisen tutkimusartikkelin kirjoittaminen mukana olevien maiden asevelvollisuusjärjestelmistä. Toisena työn alla olevana kokonaisuutena on varusmiehille suunnattu kysely. Saimme vastikään valmiiksi kysymyspatteriston, jossa yhdistettiin eri maiden varusmieskyselyiden kysymykset yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarkoituksena on, että jokainen maa kysyy omilta varusmiehiltään samat kysymykset. Saamme näin laajan ja varmasti mielenkiitoisen kansainvälisen aineiston, Sederholm päättää.