Sotilas-5-ottelun huipulle ei päästä vuodessa, eikä kahdessa

Sotilasesterata on luultavasti tullut tutuksi varusmiespalveluksen suorittaneille. Rata löytyy useimpien varuskuntien urheilukentiltä.

Radan päästä päähän eteneminen edellyttää ryömimistä, kiipeämistä, hyppyjä ja loikkia, tasapainoilua, juoksemista, itsensä kampeamista ylös kuopasta tai esteen yli – tuiki tarpeellisia liikkumistaitoja kaikille sotilaille. Viidensadan metrin mittainen rata esteineen on jo sinällään nopeussuorituksena rankka. Kun lisätään siihen neljä muuta urheilusuoritusta: ammunta, esteuinti 50 metrin radalla, käsikranaatin heitto sekä maastojuoksu, alkaa jo mieltää sotilas-5-ottelun vaativuuden. Sotilasurheilun maailmankisoissa 2019 Kiinan Wuhanissa Suomen joukkue, kuten muutkin osallistujajoukkueet suorittivat osakilpailut viitenä peräkkäisenä päivänä, jotkut niistä paahtavan aurinkoisia lähes 30 asteen lämmössä. Lisäksi lajikokonaisuuteen kuuluu erillisenä kilpailuna esterataviesti.

- Sotilasurheilun huipulle ei päästä vuodessa, eikä kahdessa, kertoo Wuhanin sotilas-5-ottelun valmentaja Pasi Nikkari.

- Tämä laji vaatii pitkäjänteistä treenausta, ja urheilijoilta erityisesti kestävyyttä, kunkin osasuorituksen lajitaitojen lisäksi. Kilpailun kokonaispituus kysyy myös henkistä kanttia.

Nikkarin ja joukkueen fysioterapeutti-valmentajan Jussi Sihvosen mukaan sotilas-5-urheilussa menestymistä lupailee tietystikin aito kiinnostus ja halu valmentautua lisää, mutta myös sopiva aiempi urheilutausta. Uinti, kestävyyslajit, heittotekniikka jostain toisesta lajista kuten esimerkiksi pesäpallosta voivat antaa hyvät pohjat sotilas-5-ottelussa huipulle kehittymiselle. Lajissa koetellaan taitoja ja fyysistä ketteryyttä niin monella tavalla, että loukkaantumisiakin tapahtuu harjoitellessa, harvemmin onneksi itse kilpatilanteessa.

Sotilas-5-ottelu, ilmailu-5-ottelu ja meri-5-ottelu ovat Kansainvälisen sotilasurheiluliiton CISM:n virallisia lajeja, mutta siviiliurheilumaailmassa ei näihin lajikombinaatioihin törmää.

- Onhan tämä aika jännä laji, kun oikeastaan sitä voi alkaa vasta harrastamaan 19-29-vuotiaana, eli vasta siinä vaiheessa, kun tulee armeijaan, tuumailee Suomen Wuhanin-edustusjoukkueen ottelija, luutnantti Petri Nevalainen.

- Moni ei edes tiedä siitä mitään sitä ennen. Aletaan vaan ensin testaamaan esteradalta, yksi este kerrallaan.

Suomea Wuhanissa sotilas-5-ottelussa Nevalaisen kanssa tiiminä edustavat luutnantit Henri Taipale ja Juho Ylipekkala sekä Kainuun prikaatin liikunnanohjaaja Miika Lotvonen. Joukkueen ikähaitari on 24-32 vuotta, he kaikki ovat ensimmäistä kertaa mukana maailmanmestaruuskisassa.  Vaikka harjoittelusta kuulemma noin 90% tapahtuu yksin, ja kisa arvioidaan sekä yksilösuorituksina, että joukkueena, kaikki pitävät joukkuetta tosi tärkeänä motivaattorina.

- Meillä on tosi hyvä tiimi, sama huumori. Silloin, kun päästään harjoittelemaan yhdessä, meillä on tosi kivaa, urheilijat vakuuttelevat.

Asenne on varmasti kohdillaan, sillä kisarupeaman lopuksi Suomen tiimin loppusijoitus maailman parhaiden joukossa oli kuudestoista.