Arktisen alueen geopolitiikka 2000-luvulla -teos täyttää merkittävän tutkimusaukon
Arktisen alueen geopolitiikka 2000-luvulla -kokoomateos (toim. Ossi Kettunen) avaa arktisella alueella tapahtunutta poliittista, sotilaallista ja taloudellista kehitystä. 11 kirjoittajasta koostuva poikkitieteellinen asiantuntijajoukko käsittelee arktista geopolitiikkaa erittäin moniulotteisesti.
Arktisen alueen geopolitiikka 2000-luvulla -kirja syntyi tarpeesta tuottaa laaja-alaista tietoa palvelemaan niin opetusmateriaalina Maanpuolustuskorkeakoulussa kuin myös aihealueesta kiinnostuneen suuremman yleisön tietotarpeita.
- Julkaisutoiminnassamme on ollut arktisen alueen kokoinen aukko jo vuosien ajan, strategian professori Tommi Koivula toteaa.
Kirjassa käsitellään muun muassa suurvaltojen intressejä arktisella alueella. Viime vuosina kasvaneet Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltojen jännitteet heijastuvat suoraan myös arktiselle alueelle. Teoksen toimittaneen yleisesikuntaeversti evp. Ossi Kettusen mukaan Venäjän kehitys alueella on ollut ennen kaikkea sotilaallista.
Kirjan kirjoittaminen katkaistiin tammi-helmikuun taitteeseen, joten teos antaa kuvan arktisen alueen geopoliittisesta tilanteesta juuri ennen Ukrainan sodan alkua.
- Vaikka geopoliittinen muutos saattaa olla äärimmäisen nopea, suuret rakenteet ovat arktisella alueella hyvin pysyviä, Kettunen sanoo.
Arktisen alueen herkkä tasapaino
Venäjä on ryhtynyt kehittämään arktisen alueen tukikohtia erityisesti 2010-luvulta lähtien. Tukikohdat mahdollistavat ilmavoimien laajamittaisen käytön, ja ne ovat suojattuja sekä ilmatorjunta- että meripuolustusohjuksin. Ilmavoimia voidaan nopeasti vahventaa.
Meripuolustuksen pinta-aluskalusto on raskasta ja modernia. Samoin sukellusveneet edustavat Venäjän uusinta tekniikkaa. Tukikohdat on suojattu uusimmalla meri- ja ilmapuolustusohjuskalustolla, ja maavoimien joukkoja on varustettu arktiseen toimintaan soveltuvalla kalustolla.
Venäjä on systemaattisesti harjoittanut arktisen alueen joukkoja sekä taktisissa että strategisen luokan harjoituksissa. Venäjä on valmistautunut erityisesti USA:n ja Naton suunnasta tulevaan uhkaan. Tukikohtien kehitysohjelma vaikuttaa vääjäämättä arktisen alueen herkkään tasapainoon.
- Venäjän ohella Kiina, Yhdysvallat, Nato sekä keskeiset eurooppalaiset valtiot ovat havahtuneet, että sotilaallista läsnäoloa arktisilla alueilla tulisi lisätä, strategian professori Koivula sanoo.
Myös Yhdysvalloilla, Kanadalla ja Natolla on tuoreita arktisen alueen sotilasinfrastruktuurin kehittämisohjelmia, jotka tulevat vaikuttamaan arktisen alueen jännitteisiin. Kettunen kuitenkin painottaa näiden olevan hitaita prosesseja:
- Venäjällä tuleekin olemaan vielä pitkään ylivoima arktisella alueella.
Arktinen neuvosto jännitteiden tasapainottajana
Vaikka Suomen ja Ruotsin todennäköinen Nato-jäsenyys muuttaa arktisen alueen geopoliittista tilannetta, Kettusen mukaan suomalainen Nato-yhteistyön politiikka on ollut jo pitkään hyvin johdonmukaista.
- Suomi on systemaattisesti kehittänyt puolustustaan arktisella alueella koko 2000-luvun, tukeutunut pohjoismaiseen yhteistoimintaan, Naton sekä Ranskan, Saksan ja erityisesti Iso-Britannian johtamiin joukkopooleihin, Kettunen sanoo.
Strategian professori Koivulan mukaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys vahvistaisi Naton pohjoista ulottuvuutta sekä muuttaisi Itämeren jännitteitä.
- Itämeri muuttuisi Venäjälle haastavaksi toimintaympäristöksi, jolloin Murmanskin ja ylipäätään pohjoisten alueiden merkitys vahvistuisi Venäjän sotilaallisstrategisessa ajattelussa, Koivula toteaa.
Arktisen alueen jännitteiden tasapainottamisen kannalta Kettunen pitää Arktista neuvostoa tärkeänä.
- Arktinen neuvosto on erittäin toimiva rauhanomainen instituutio, joka on pyrkinyt ratkomaan ja käsittelemään alueen kiistakysymyksiä, Kettunen sanoo.
Kahdeksasta jäsenmaasta, kuudesta alkuperäiskansojen edustuksesta ja 38 tarkkailijajäsenestä koostuva Arktinen neuvosto toimii hallitusten välisenä foorumina. Euroopan unioni toimii käytännössä neuvoston tarkkailijajäsenenä, muttei kuitenkaan ole täysvaltainen jäsen neuvostossa. Kettunen pitää ajatusta EU:n jäsenyydestä neuvostossa etenkin taloudellisen kehityksen kannalta tärkeänä ja positiivisena, mutta epätodennäköisenä.
- Jos Arktisen neuvoston jäsenmäärä avataan lisäyksille, tulee myös kysymys Kiinan roolista ja mahdollisesta jäsenyydestä painavammaksi. Kiina on nimittäin ollut vahvasti mukana infrastruktuurin kehittämisessä Islannissa, Grönlannissa ja Venäjällä, Kettunen kertoo.
Ilmastonmuutos vaikuttaa alueen geopolitiikkaan
Arktisen alueen geopolitiikka 2000-luvulla -teoksessa käsitellään myös ilmastonmuutoksen ja Arktiksen jääkentän pienenemisen geopoliittisia vaikutuksia.
Kettunen nimeää kaksi keskeistä vaikutusta, joista ensimmäinen, meriliikenteen muutos, tulee näkymään koillis- ja luoteisväylien lisääntyvänä käyttönä. Tällä hetkellä käyttö on melko vähäistä, sillä kesäkuukausinakin liikennöinnissä tarvitaan jäänmurtajien apua.
Toinen vaikutus koskee luonnonvaroja, joita arktisella alueella on erittäin paljon. Hiilivetytuotteiden lisäksi arktisella alueella on runsaat mineraalivarat, joiden hyödyntämisestä Kiina on ollut erityisen kiinnostunut ja pyrkinyt yhteistoimintaan kaivoksien avaamiseksi.
- Tällaisten kaivoshankkeiden toteutus kuitenkin edellyttää jäämuodostelmien runsasta pienenemistä nykytilasta, Kettunen huomauttaa.
Arktisilla alueilla on sekä luonnonvarojen että sotilaallisen varustuksen suhteen meneillään eräänlainen suurvaltojen geopoliittinen kilpajuoksu.
Koivulan mukaan jatkotutkimusta kaivataankin vielä lisää esimerkiksi Kiinan kasvavasta roolista arktisella alueella, mitä tutkija Sanna Kopra avaa teoksessa kattavasti.
- Lisäksi tervetullutta olisi laajempi keskustelu siitä, millainen arktinen toimija me Suomena halutaan – etenkin uuden turvallisuuspoliittisen ratkaisun valossa – tulevaisuudessa olla, Koivula päättää.
Voit ladata kirjan tästä (doria.fi). Lisäksi voit ostaa kirjan painettuna täältä (Puolustusvoimien julkaisujen verkkokauppa) viikon 22 lopusta alkaen.
