Puolustusvoimain komentajan tervehdys 7.9.2026
Puolustusvoimain komentajan, kenraali Janne Jaakkolan tervehdys 257. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa 7.9.2026
Hyvät 257. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin osallistujat, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat!
Bästa deltagare i den riksomfattande försvarskursen, mina damer och herrar!
Yksi keskeisimmistä kysymyksistä Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämiseen liittyen ovat viimeaikana esiinnousseet keskustelut valmiudestamme vastata uudenlaisiin haasteisiin sekä kyvystämme sopeutua muutokseen. Amerikkalainen kenraali MacArthur kiteytti aikanaan haasteen kuvaamalla sotilaallisen epäonnistumisen syyt kahdella sanalla: ”Liian myöhään”. Juurisyiksi tällä ilmiölle voi määritellä esimerkiksi vajaan tilanneymmärryksen, herkkyyden puutteen valmiudessa, riittämättömän varautumisen sekä heikon koheesion liittolaisten kesken.
Förändringen syns på många nivåer i vår säkerhetsmiljö. Långvariga, sammanflätade och snabbt framväxande kriser och konflikter utmanar vår uppfattningsförmåga. Rysslands oberäknelighet är alltid en strategisk fråga för oss. Vi bevittnar förändringen i form av ökad hybridpåverkan som är utmanande att besvara för västerländska demokratier. Å andra sidan anpassar vi oss till ett läge i Nato där Europa förbereder sig på att över ansvaret inom det konventionella försvaret.
Puolustusvoimista puhuttaessa keskustelu ohjautuu usein yksittäisiin asejärjestelmiin ja teknologioihin – valintaan ja käyttöönoton nopeuteen. Teknologiaa voi olla saatavilla nopeasti, mutta suorituskyvyn rakentaminen on hieman eri asia. Kokonaisuus sisältää materiaalin ohella esimerkiksi käyttöperiaatteet, organisaation, ihmiset ja koulutuksen. Mielenkiintoista on ollut havaita, että taistelukentällä viime aikoina itseään puolustaneissa valtioissa keskustelu ei ole mustavalkoista joko-tai -väittelyä, vastakkainasettelua esimerkiksi miehittämättömien järjestelmien ja perinteisten asejärjestelmien välillä. Kyse on tasapainosta ja konfliktin vaiheesta. Painotukset ja valinnat vaihtelevat sodan strategisten tavoitteiden mukaisesti.
Luonnollisesti sotilasdoktriinin kehitys ottaa vahvasti syötteitä sodankäynnin ja taistelukentän käytännön tasolla tapahtuvista muutoksista. Nykyisen toimintaympäristön ja kulutussodan paluun luomat haasteet puolustuksen kehittämiselle voi tiivistää kolmeen: ratkaisujen tasapainoon, valintojen kustannusvertailuihin sekä tuotantokykyyn.
Puolustuskyvyn rakentaminen Suomessa on perustunut pitkän aikavälin näkymään linjauksista ja resursseista. Pitkän aikavälin strategiatyön tuloksena otamme käyttöön uudet monitoimihävittäjät, uudet korvetit sekä uudet pitkän kantaman asejärjestelmät. Samalla kehitämme nopeutetusti valmiuksiamme esimerkiksi avaruuteen, miehittämättömiin järjestelmiin ja niiden torjuntaan sekä tekoälyn hyödyntämiseen liittyen. Kyse ei ole vain laveteista, vaan tasapainon pitää ulottua kaikkiin toimintaympäristöihin – maalle, merelle, ilmaan, kybermaailmaan ja avaruuteen, unohtamatta informaatiota ja elektromagneettista spektriä.
Turvallisuusympäristön viimeaikaiset tapahtumat ovat luoneet meillekin valmiuden ja varautumisen uuden normaalin. Siihen kuuluu valmius torjua uusia uhkia, esimerkiksi harhautuneita drooneja. Toisaalta siihen kuuluu kyky muuttaa omia toimintamenetelmiämme viimeaikaisten konfliktien kokemusten mukaisesti. Me opimme, emme kopioi.
Toimintaympäristön muutos ja sopeutuminen näkyvät myös keskustelussa resursseista.
Alkukesästä julkaistu parlamentaarisen selvitysryhmän raportti herätti ilmestyessään kysymyksiä siitä, miksi resurssitarpeet oli kuvattu huomattavasti esimerkiksi Naton 3,5% tasoa korkeammalle. Raportin sisältämä kuvaaja on uhkaperusteiseen suunnitteluun perustuva asiantuntija-arvio. Prosessi on vasta aluillaan, ja seuraavana vaiheena on asiantuntija-arvion yksityiskohtien avaaminen päättäjille.
Hyvät Kuulijat,
Bästa åhöräre,
Inom utvecklingen av försvaret anpassar sig Finland också på samhällelig nivå, och detta utgör naturligtvis en direkt länk till den övergripande säkerheten och totalförsvaret. I denna sektor ingår också utvecklingen av värnplikten samt försvarsindustrin och teknologiska basen.
Yhteiskuntamme ja yksilöiden sitko – hienosti sanottuna resilienssi - edellyttää yhteisen tilanneymmärryksen rakentamista yli sektorirajojen. Häiriö- ja poikkeustilanteissa paine on kova, on tarve erottaa olennainen ja riippuvuudet informaatiotulvasta kyetäksemme navigoimaan sumussa, epävarmuuksien keskellä. Täydellisen ratkaisun odottamisen sijaan meidän on rakennettava jatkuvan parantamisen ja kehittämisen kulttuuria – opittava koko ajan samalla, kun teemme.
On hyvä huomioida, että pelkkä sopeutuminen ei riitä. Kova muutosvauhti yhdistettynä vääriin valintoihin voi olla huono yhdistelmä. Yhteiskunnan turvallisuus ja puolustuksen kehittäminen vaativat sopeutumisen ja innovoinnin ohella myös ennakointia ja etumatkaa – eli pitkän aikavälin tutkimusta. Työtä, jolla pyritään vastaamaan ongelmiin, jotka vielä eivät ole näkyvissä arjessa.
Hyvät maanpuolustuskurssilaiset,
Suomessa turvallisuus perustuu poikkeuksellisen paljon siihen, että toimijat tuntevat toisensa, luottavat toistensa kykyyn toimia ja ymmärtävät yhteiset pelisäännöt. Tätä ei voi rakentaa vain asiakirjoilla; sitä rakennetaan kohtaamisissa, päivittäisellä yhteistyöllä eri tasoilla.
Hyvät kurssilaiset, tervetuloa kurssille ja perehtymään turvallisuutemme etulinjaan!
