Kenttäpiispan tervehdys lippujuhlan päivänä 2020

”Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs, Kaitse ain kansamme teitä…” (virsi 584). Suomalainen rukous puhuu luottamuksesta ja voiman lähteistä eri aikoina.

Kullakin sukupolvella on omat kamppailunsa. Meidän polvemme osaksi on tullut selviytyä näkymättömän viruksen aiheuttamista haasteista. Koronakevät on muuttanut elämän ympärillämme. Poikkeustila on haastanut myös Puolustusvoimien toimintaa: läheiset kontaktit ovat muuttuneet etäyhteyksiksi. Kaikki on tapahtunut siksi, että heikoimpia suojellaan vakavalta sairaudelta. Myös Puolustusvoimat on huolehtinut henkilöstönsä, sekä varusmiesten että palkatun henkilökunnan, hyvinvoinnista. 

Kuluneet kuukaudet ovat osoittaneet, että maallamme on tarvittaessa valmius nopeisiin ja perustaviin toimiin, kun tähtäimessä on elämän jatkuminen ja yhteiskunnan selviäminen pahimmasta. Yhteinen uhka on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tehnyt meidät yhdessä vahvemmiksi. Myös siviilikriiseissä maanpuolustus kuuluu kaikille. 

Tänä vuonna lippujuhlan päivää vietetään poikkeuksellisesti ilman sotilasparaatia ja muita yleisötilaisuuksia. Poikkeusaika vertautuu monien mielissä sotien aikaan, joka päättyi 75 vuotta sitten. Silloinkin yhteinen selviäminen asetettiin etusijalle ja puolustustaistelu päättyi itsenäisyyden säilyttämiseen, tosin raskaalla hinnalla – inhimillisin ja aineellisin uhrein. Olemme kiitollisia siitä veteraanisukupolvelle.

Lippujuhla siirrettiin nykyiselle paikalleen kesäkuun 4. päivään keskellä sotavuosia Suomen marsalkka Mannerheimin 75-vuotispäivänä. Hänestä oli tullut maan puolustustaistelun keulakuva. Mannerheimin tunnuslause kuului: ”Puhtain asein puhtaan asian puolesta.” Suomella oli oikeus vaalia asemaansa itsenäisten kansakuntien joukossa.

Nytkin, kulkutaudin koetellessa, katsomme tulevaisuuden elämän mahdollisuuksiin, että uudet sukupolvet voivat ottaa vuorollaan paikkansa tämän maan rakentamisessa.

Elämme keskikesän valoisinta vaihetta, joka puhuu elämän jatkumisesta. Juuri tätä toivoa ja valoa olemme kaivanneet viileän koronakevään jälkeen. Monet teistä ovat eläneet eristyksissä ja yksin. Samalla meitä kaikkia vaivaa epätietoisuus, kuinka kauan tämä jatkuu ja millaiseen elämään me aikanaan palaamme?

Kevääseen kuuluva Suvivirsi runoiltiin 300 vuotta sitten keskellä kulkutauteja. Silloin niin kuin nytkin päättyi talven valta ja ”joutui armas aika ja suvi suloinen”.

Luonto ympärillämme puhuu Jumalan huolenpidosta. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Me ihmisetkin kuulumme Jumalan luomakuntaan. Hän hoitaa rakkaudellaan luomaansa maailmaa. ”Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.” (Ps 95:6-6). 

Toivotan Jumalan siunausta ja hyvää lippujuhlan päivää.