Puolustusvoimain komentajan puhe Jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhlallisuuksien pääjuhla Vaasan kaupungintalo, lauantaina 24.2.2018

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, herra ministeri, arvoisat Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen edustajat, hyvät naiset ja herrat!

Ärade veteraner från våra krig, Herr minister, ärade representanter för Föreningen Jägarbataljon tjugosjus Traditioner, mina damer och herrar!

Sehr geehrte Veteranen unserer Kriege, Herr Minister, sehr geehrte Vertreter des Traditionsvereins des Jägerbataillon siebenundzwanzig, meine Damen und Herren!

Lähes päivälleen sata vuotta sitten Vaasa oli vastikään itsenäistyneen kansakuntamme keskipisteessä. Kansamme sisäistä kamppailua oli käyty lähes kuukauden päivät, kun hallituksen joukkojen ylipäällikkö, kenraaliluutnantti Carl Gustav Emil Mannerheim otti 26. helmikuuta 1918 vastaan Saksasta saapuneiden jääkärien pääjoukon.

Reilut kolme vuosikymmentä tapahtuneen jälkeen Mannerheim kuvasi muistelmissaan jääkärien paluuta ylitsevuotavin sanoin: "Lausuin kotiin palaaville sotureille, kuinka he aikana, jolloin isänmaan kohtalo näytti kaikkein synkimmältä, olivat uskoneet sen tulevaisuuteen, ja mainitsin, että Suomen tuleva armeija näki jääkäreissä kouluttajansa ja johtajansa."

Ylipäällikön sanat saivat toki heti tuoreeltaan palstatilaa muun muassa täkäläisessä sanomalehdistössä. Vaasa-lehden sivuilta Pohjanmaan miehet ja naiset saattoivat lukea Mannerheimin nuorille jääkäreille osoittamasta luottamuksesta: "Nyt teitä odottaa suuri, mutta kunniakas työ. Yli koko Suomen luoda armeija, joka voi vapauttaa Suomen ja tehdä maastamme suuren, mahtavan kansan. Olkaat tervetulleet joukkoomme. Eläkööt jääkärit!"

I tidningen Wasa-posten kunde Österbottens män och kvinnor läsa om högtidligheterna med anledning av jägarnas hemkomst under rubriken "En högtidlig parad."

Hyvät kuulijat

Jääkärit palasivat helmikuussa 1918 kotimaahansa tilanteessa, jossa sisällissodan myrskyt repivät Suomen kansaa eri suuntiin. Seisoessaan ylipäällikkö Mannerheimin edessä täällä Vaasassa nuo nuoret, jo sodan karkaisemat, miehet tuskin vielä täysin ymmärsivät tulevien tehtäviensä merkitystä. He tulisivat paitsi yksittäisinä sotilaina myös ennen kaikkea jääkäreinä vaikuttamaan Suomen ja sen puolustusvoimien kehittämiseen erittäin keskeisesti seuraavan neljän vuosikymmenen aikana.

Nuorukaisten silmistä loistivat niin epävarmuuden kuin päättäväisyyden sävyt. Vastuuntunto ja isänmaanrakkaus olivat kuitenkin hyveitä, joita jokainen jääkärikoulutukseen lähtenyt ja jokainen täällä Vaasassa kotiinpaluuta lähes päivälleen sata vuotta sitten todistanut jääkäri vaali.

Alkuperäinen tarkoitus riisua maassa olevat venäläiset sotilaat aseista oli tapahtumien vyöryissä muuttunut osallisuudeksi Suomen sisäisessä taistelussa. Lailliselle hallitukselle annettu sotilasvala kuitenkin velvoitti – tehtävä oli täytettävä.

Saksassa jääkärit olivat omaksuneet sen, että sotilaan työhön kuuluu käskyjen noudattaminen. Tätä sotilaaseen rakennettua perushyvettä he noudattivat taipuessaan Mannerheimin vaatimukseen siitä, etteivät jääkärit toimisi sodassa yhtenä joukkona, vaan heidät sijoitettaisiin sodassa mahdollisimman useiden yksiköiden ja joukko-osastojen johtajiksi. Sodassa karaistuneita jääkäreitä tarvittiin harjaantumattomien mutta maanpuolustustahtoisten ja laillista järjestysvaltaa edustaneiden hallituksen joukkojen johtajiksi.

Sota päättyi toukokuussa 1918. Rauhan tilan saavuttaminen itsenäisessä Suomessa oli jääkäreille palkinto vuosien henkilökohtaisista uhrauksista. Saksaan lähdön ensijainen tavoite oli saavutettu: Suomi oli vapaa!

Jääkärien rooli itsenäisen Suomen puolustusvoimien kehittäjinä jatkui tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Upseerikunta oli sodan päättymisen jälkeen osaamisen lähtökohdiltaan kovin sekalaista joukkoa, mutta hieman yli tuhannen palveluksessa olleen aktiiviupseerin joukosta lähes puolet oli jääkäriupseereita. Toinen puolisko muodostui aiemmin Venäjällä koulutuksensa saaneista upseereista ja sisällissodan aikana lyhyitä upseerikursseja käyneistä upseereista. Tässä oli se pieni joukko, jonka harteilla kansakuntamme puolustuksen kehittäminen itsenäisyyden aamunkoitossa lepäsi.

Pääosa jääkäreistä, noin neljä viidesosaa, palasi sisällissodan jälkeen rauhan töihin – aivan kuten he alun perin olivat suunnitelleetkin. Maanviljelyksen, virkamiehen, liike-elämän tai työmiehen arki tuli tutuksi monelle jääkärille sodan jälkeen. Saavuttivatpa jääkärit menestystä myös kulttuurin saralla. Sam Sihvon laulunäytelmää Jääkärin morsian vuodelta 1921 on esitetty muun muassa täällä Vaasassa aivan viime vuosinakin.

Sehr geehrtes Festpublikum

Wenn man den Einfluss und die Wirksamkeit der Jäger in den Finnischen Verteidigungskräften während der ersten Jahrzehnte der Selbständigkeit bewertet, tritt die Bedeutung der einheitlichen Grundausbildung und der Kriegserfahrungen, die sie erhalten haben, hervor. Sowohl die Kenntnisse und die Erfahrungen, die die Jäger auf dem staubigen Truppenübungsplatz des Lockstedter Lagers in der heutigen Gemeinde Hochenlockstedt, als auch in den Schützengräben beim Artilleriefeuer am Fluss Misse erhalten haben, haben ihnen ein solides Fundament gegeben, für ihre künftige Aufgabe, die Finnischen Verteidigungskräfte in Friedenszeiten zu entwickeln.

Jääkärien vaikutusta ja toimintaa Suomen puolustusvoimissa itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä arvioitaessa nousee esiin heidän saamansa yhtenäisen peruskoulutuksen ja sotakokemusten merkitys. Niin Lockstedter Lagerin pölyisillä koulutuskentillä nykyisessä Hohenlockstedtissa kuin tykkitulen alla Misse-joen juoksuhaudoissa saadut opit ja kokemukset loivat perustan, josta jääkäriupseerit ammensivat oppejaan Suomen puolustusvoimien rauhan ajan kehitystyössä.

Flera av officerarna som hade jägarbakgrund kompletterade under 1920-talet sin kompetens vid utländska krigshögskolor, i synnerhet i Frankrike, Italien, Sverige och även i Tyskland. År 2018, då internationalismen är det nya normala, glömmer vi lätt bort att försvarsmakten också på 1920- och 1930-talet samarbetade mycket intensivt med såväl de nordliga länderna som med stater i Central- och Västeuropa. För jägarofficerarna var besök av internationella militärexperter i Finland, finländska officerares studieresor till utlandet och utnyttjandet av utländska idéer och utländsk krigsmateriel en del av vardagen.

Kansallinen sotilasosaaminen ja sotilaskoulutus kehittyivät huimin harppauksin ja osin kansainvälisiin kokemuksiin pohjaten. Vuodesta 1924 eteenpäin kasvoi myös Suomen sotakorkeakoulun perustalle uusi, suomalaiseen traditioon pohjaava yleisesikuntaupseeripolvi.

Kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen valtaosa Puolustusvoimien avaintehtävistä oli jääkärikoulutuksen saaneiden miesten käsissä. Jääkärit nousivat ylimmän sotilasjohdon vastuupaikoille aikana, jolloin rauhan ajan poutapilviin oli 1920-luvun lopulla ilmestynyt uhkaavan tummia reunuksia. Sotilasjohto, jääkärit etunenässä, havahtui puna-armeijan koulutuksen tason kohenemiseen ja materiaalisen valmiuden voimakkaaseen kehittymiseen. Puna-armeijan arvioitiin kykenevän käyttämään panssaroituja joukkoja laajamittaisesti Karjalan kannaksella.

Uhka muuttui todeksi vuonna 1939. Talvisodan vakavina päivinä jääkärit kantoivat raskasta vastuuta. Tuolloin elossa olleista vajaasta 1 300 jääkäristä sotilastehtäviin osallistui 730 miestä. Ylipäällikkö Mannerheimin lähimmät miehet Mikkelin päämajassa sekä rintamajohto Kannaksen armeijassa, armeijakunnissa ja divisioonissa oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta jääkäreitä. Sotatoimia johdettiin jääkärien tahdissa.

Talvisotaa seuranneen rauhattoman ajan, niin sanotun välirauhan, jälkeen jatkosotaan osallistui 710 jääkäriä. Ylimmät tehtävät pysyivät edelleen vakaasti jääkäriupseereiden käsissä, sillä esimerkiksi kesän 1944 suurtaistelujen alkaessa 15 divisioonankomentajasta 12 oli jääkäritaustaisia. Määrätietoinen, pääosin jääkäriupseereiden eteenpäin viemä ponnistelu kansallisen sotilaskoulutuksen kehittämiseksi versoi kuitenkin jo hedelmää. Rykmentinkomentajan ja pataljoonan komentajan tehtävät olivat siirtyneet yhä enemmän kadettiupseereille, joista osa oli käynyt suomalaisen sotakorkeakoulun.

Suomi selviytyi itsenäisenä vuosien 1939–1945 sodista. Sodan ankarista tappioista ja menetyksistä huolimatta kansamme yhteinen taistelu sodissa turvasi Suomelle vapauden ja mahdollisuuden tehdä valintoja omista lähtökohdista sotien jälkeen. Menestyksen teki mahdolliseksi yksittäinen suomalainen taistelija, mutta menestyksen takana voidaan katsoa olleen niiden lukuisten jääkärien, jotka armeijan ylimmissä johtotehtävissä luotsasivat suomalaisen asevelvollisuusarmeijan menestykseen. Sotien vuosina jääkärit tekivät monin verroin enemmän kuin ylipäällikkö Mannerheim oli voinut odottaa puhuessaan ryhdikkäissä riveissä seisoneille jääkärinuorukaisille helmikuussa 1918.

Jääkärien työ isänmaan palveluksessa jatkui raskaiden sotavuosien jälkeenkin. Vuoden 1945 alussa Puolustusvoimien palveluksessa oli 166 jääkäriupseeria ja vuoden 1950 alussa vielä 53 upseeria. Jääkärien sotilaallinen elämäntyö päättyi lopullisesti vuonna 1959 viimeisen palveluksessa olleen jääkärin, jalkaväenkenraali Kaarlo Heiskasen siirtyessä reserviin puolustusvoimain komentajan tehtävästä. Perustellusti voidaan sanoa jääkärien vaikuttaneen keskeisesti Suomen puolustusvoimien kehittymiseen ja kehittämiseen sen ensimmäisen neljän vuosikymmenen ajan.

Hyvät kuulijat

Vastuuntunto ja isänmaanrakkaus eivät olleet sata vuotta sitten pelkästään jääkärien omaisuutta. Jääkärit olivat kuitenkin valmiita astumaan ensimmäisinä epävarmuuden polulle, jonka varrella oli lukemattomia esteitä mutta jonka päässä häämötti itsenäinen Suomi. Jääkärit olivat suunnannäyttäjiä, joita Suomen kaltainen pieni kansakunta tarvitsi itsenäistyessään.

Jääkärien henkisen elämäntyön liekki paloi kirkkaana vielä arjen toimienkin siirryttyä nuoremmille ikäpolville. Laatimassaan testamentissa jääkärit ilmaisivat sen perinnön, jonka he halusivat jälkipolville jättää. Se on halu asettaa yhteinen hyvä – vapaa ja itsenäinen Suomi – oman edun edelle

Tämä jääkärien arvokas perintö elää vahvasti Suomen kansassa edelleen. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomea tulee puolustaa aseellisesti kaikissa tilanteissa. Puolustusratkaisumme yhdellä kulmakivellä, yleisellä asevelvollisuudella, on niin ikään vankka asema. Neljä viidesosaa kansasta kannattaa yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää.

Eläköön jääkärien perintö keskuudessamme edelleen voimakkaana! Vastuuntunto ja isänmaanrakkaus ovat hyveitä, joita on syytä vaalia yhä tänäänkin satavuotiaassa Suomessa.

Toivotan kaikille jääkärien kotiinpaluun 100-vuotisjuhliin osallistuville antoisaa ja mielenpainuvaa juhlaa täällä Vaasassa.

Jag önskar alla deltagare i hundraårsjubileet med anledning av jägarnas hemkomst en givande och oförglömlig högtid här i Vasa.

Ich wünsche allen Teilnehmern an der Hundertjahrfeier der Heimkehr der Jäger ein ergiebiges und unvergessliches Fest hier in Vaasa.

Puolustusvoimain komentaja

Kenraali Jarmo Lindberg