Puolustusvoimain komentajan puhe kadeteille 28.8.2026

PUOLUSTUSVOIMAIN KOMENTAJAN PUHE 110. KADK JA 93. MEK PÄÄTÖSTILAISUUDESSA 28.8.2026

Arvoisa juhlaväki,

Osallistuin maanantaina Kiovassa Ukrainan itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin. Vaikuttavassa seremoniassa jaettiin ylimpiä kansallisia kunniamerkkejä, pääosin postuumisti, vastaanottajina kaatuneiden omaisia. Vahvasti läsnä olivat suru, mutta samalla ylväys, suurenkin murheen keskellä. Tämä on todellisuutta Euroopassa. Älkäämme koskaan pitäkö rauhaa ja vapautta itsestään selvyyksinä.

Olemme onnekkaita, kun voimme juhlia tätä päivää ilolla ja ylpeydellä. Vala ja vakuutus, lippulaulu sekä Ateenalaisten laulun voimakkaat sanat korostavat sitä, että tässä päivässä on kyse paljon enemmästä kuin yhden opiskeluvaiheen päättymisestä.

Herrat ja Rouvat Luutnantit,

Onnittelen teitä sotatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittamisesta, nimityksestänne virkaan ja ylennyksestänne luutnanteiksi. Samalla toivotan teidät tervetulleiksi palvelukseen Puolustusvoimiin ja Rajavartiolaitokseen eri puolille Suomea.

Olette saaneet kadettikurssilla hyvät perusvalmiudet toimia sotilaina, johtajina, valmentajina ja osana joukkoa. Johtajina toimitte jatkuvasti monessa roolissa: oikeudenmukaisena esimiehenä, kannustavana vertaisena ja luotettavana alaisena. Toivottavasti jokainen teistä odottaa jo pääsyä tulevien tehtävien pariin.

Edessänne oleva sotilaan tie ei tule olemaan suoraviivainen. Sotilasjohtaja joutuu uransa aikana tunnistamaan omia henkisiä ja fyysisiä rajojaan. Teidän kohdallanne pääosa tästä matkasta on vielä piirtämättä.

Hyvä juhlayleisö,

Nuoret luutnanttimme astuvat riviin aikana, joka tuskin tarjoaa meille helppoja tai yksinkertaisia vuosia.

Turvallisuusympäristöä leimaavat nopeasti kehittyvät, pitkäkestoiset ja toisiinsa kytkeytyvät kriisit ja häiriötilanteet. Sotilaallinen voima, laaja-alainen vaikuttaminen, teknologia, talous ja informaatio kietoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa. Muutoksen nopeus haastaa nykyhetken ja vaikeuttaa tulevan ennakointia.

Tähän liittyen toimintatapojamme on kyettävä jatkuvasti arvioimaan uudelleen. Yksittäisten järjestelmien kehittämisen rinnalla yhä tärkeämmäksi nousee kyky oppia, soveltaa, tuottaa ja uudistua nopeasti. Tarvitsemme pysyvyyttä siinä, mikä kestää aikaa, ja kykyä sekä uskallusta muuttaa sitä, mikä ei enää vastaa nykyhetken ja tulevaisuuden vaatimuksia. Tämä kyky on myös olennainen osa liittokunnan uskottavaa pelotetta.

Nuoret sotilaat,

Antiikin kreikan kardinaalihyveet olivat viisaus, oikeamielisyys, kohtuullisuus ja rohkeus. Ajattelin jakaa teille muutaman ajatuksen johtajan rohkeudesta.

Johtajuus on äärimmillään yksilölaji. Kukaan muu ei voi kantaa päätöksentekijän vastuuta puolestanne. Teidän paikkanne on aina edessä. Suomalainen sotilas seuraa ennen kaikkea esimerkkiä. Siksi yksi johtajan tärkeimmistä käskyistä on edelleen: ”Seuratkaa.”

Teitä mitataan erityisesti silloin, kun olosuhteet vaikeutuvat ja varmuus vähenee. Olipa kyse asevelvollisten kouluttamisesta, valmiuden ylläpitämisestä tai Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta, perustyön, vaikeiden tilanteiden ja rohkeiden ratkaisujen tukena on kansalaisten ja valtiojohdon luottamus. Luottamus ansaitaan tekemällä, olemalla arvoinen.

Luottamus ei tarkoita sitä, ettei ratkaisuja voi kyseenalaistaa. Arvostelukaan ei tarkoita vihamielisyyttä. Johtajan rohkeutta on kuunnella arvostelua ja tarkastella kriittisesti omaa toimintaa. Vaarallista olisi ajatella, että ainoastaan vanhat vastaukset riittävät. Suomalaiset antavat puolustukselle paljon rahaa, aikaansa ja lopulta sitoumuksen puolustaa maata sodassa. Meillä on oltava rohkeutta vastata haastavimpiinkin kysymyksiin. Teidän vastauksenne on tehdä työnne mahdollisimman ammattitaitoisesti.

Joudutte usein ratkaisemaan asioita tilanteessa, jossa tieto on puutteellista, vaihtoehdot huonoja ja seuraukset epävarmoja. Kun suunnitelma ei kestä ensimmäistä kosketusta todellisuuteen, johtajalta odotetaan kykyä nähdä muuttunut tilanne, rohkeutta tehdä ratkaisu ja antaa joukolle uusi suunta.

Kaikki ratkaisut eivät jälkikäteen osoittaudu parhaiksi mahdollisiksi. Se kuuluu johtamiseen. Johtajan uskottavuus ei rakennu erehtymättömyydestä vaan siitä, miten hän toimii myös silloin, kun kaikki ei mene suunnitellusti. Uskaltakaa silloin, kun muut epäröivät.

Rohkea johtaja tunnistaa myös oman epävarmuutensa, pelkonsa ja rajansa. Rohkeus ei tarkoita niiden puuttumista vaan sitä, ettei anna niiden lamaannuttaa toimintaansa. Usein rohkea ratkaisu on sellainen, josta kaikki eivät pidä. Joskus rohkeus on oman virheen avointa tunnustamista. Aina se on sen puolustamista, minkä tietää oikeaksi.

Joskus rohkeus on hyvin hiljaista.

Se voi olla kykyä sanoa: en tiedä. Kykyä kuunnella alaista, jonka näkemys poikkeaa omasta. Kykyä muuttaa omaa ajatusta, jos toinen on perustellusti oikeassa. Vahvan johtajan ei tarvitse olla huoneessa se, joka tietää aina eniten ja jolla on vastaukset kaikkeen. Johtajan rooliin kuuluu myös rohkeus luottaa.

Joukkosi tarvitsee toimintakykyisen johtajan. Rohkeutta on myös huolehtia omasta toimintakyvystään. Se ei ole velvollisuuksista vetäytymistä vaan vastuunkantoa.

Johtamiseen kuuluu jatkuva kamppailu kilpailevien vaatimusten välillä. Haluatte kouluttaa alaisistanne mahdollisimman suorituskykyisen ja sotakelpoisen joukon, mutta aikaa ja resursseja on rajallisesti ja vaatimuksia paljon. Kaikkea hyvää ei voida tehdä yhtä aikaa. Johtaminen on usein kykyä ja rohkeutta valita.

Itsenäinen ajattelu ja kyky päätöksentekoon ovat välttämättömiä, mutta yksin ei pärjää. Sotilasorganisaation toiminta on joukkuelaji. Yhteiskunnassamme yleistynyt yksin pärjäämisen kulttuuri sopii meille huonosti. Kurssin aikana olette oppineet ja kasvaneet yhdessä. Olette kurssinne aikana ylläpitäneet ja kehittäneet perinteikästä kadettihenkeä ja -toveruutta. Yhteiset kokemukset ja koettelemukset ovat rakentaneet teille vahvan yhteisen perustan. Osoittakaa samaa yhteishenkeä myös tulevissa palveluspaikoissanne.

Urallanne yhteistyö ei myöskään pysähdy Suomen rajoille. Monikansallisesta toiminnasta tulee teille tavallista sotilaan arkea. Rakentakaa osaamistanne siinä rohkeasti ja määrätietoisesti alusta lähtien. Tutustukaa liittolaistemme sotilaisiin ja rakentakaa ammatillisia verkostoja. Saatatte vuosien päästä huomata, kuinka usein uran eri vaiheissa vastaan tulee ihminen, jonka tapasitte ensimmäisen kerran nuorena upseerina.

Johtajuus vaatii myös kestävyyttä. Ammattitaitoa ei rakenneta yksittäisillä näyttävillä teoilla vaan pitkällä sarjalla pieniä ja suuria ratkaisuja: läsnäololla, esimerkillä ja osaamisella. Päivästä toiseen. Maailma, Puolustusvoimat ja sodankäynti muuttuvat uranne aikana monta kertaa. Olkaa riittävän itsevarmoja ja rohkeita tehdäksenne päätöksiä mutta riittävän nöyriä oppiaksenne jatkuvasti lisää. Uteliaisuus on johtajalle arvokas ominaisuus.

Palvelusuranne tulee olemaan moniottelu. Kaikkea ei tarvitse osata tänään eikä tulevaisuuttanne ratkaista ensimmäisten vuosien ja tehtävien aikana. Rohkeutta on luottaa tulevaisuuteen, vaikka se olisikin hämärän peitossa. Keskittykää siihen tehtävään, joka teille kulloinkin on annettu. Huomisen päätöksentekijäksi ei valmistuta tänään; siihen kasvetaan kokemusten, onnistumisten, virheiden ja jatkuvan oppimisen kautta.

Sotilaan ammatti on kontaktilaji. Johtajan rohkeutta on kohdata ihmiset aidosti. Teidän ei tarvitse olla täydellisiä. Teidän täytyy olla läsnä. Kunnioittakaa palvelustovereitanne tehtävästä, henkilöstöryhmästä, iästä tai asemasta riippumatta. Kukaan meistä ei nouse niin korkealle, etteikö voisi kohdella toista ystävällisesti ja kohteliaasti.

Jokainen tarvitsee joskus apua. Rohkeutta on pyytää tukea. Kaveria ei jätetä. Yksinkertainen kysymys ”Mitä sinulle kuuluu?” saattaa joskus olla paljon tärkeämpi kuin kysyjä itse sillä hetkellä ymmärtää.

Arvoisat luutnanttien omaiset ja läheiset,

Tämä päivä on myös teidän päivänne. Kiitän siitä tuesta, jota olette antaneet näille nuorille sotilaille heidän opintojensa aikana.

Sama tuki tulee olemaan tärkeää myös tulevina vuosina. Sotilaan ammatti vie välillä paljon aikaa, ajatuksia ja voimia. Pitäkää huolta siitä, että myös teidän tarpeenne ja yhteinen elämänne saavat ansaitsemansa tilan.

Muistuttakaa nuoria sotureitanne tarvittaessa yhdestä asiasta: työtehtävässä ihmisen voi joskus korvata toinen, mutta läheisenä ei.

Kurssin kouluttajat ja henkilökunta,

Kiitän Kadettikoulun henkilöstöä kurssin onnistuneesta toteuttamisesta. Kiitokseni kuuluvat myös Maanpuolustuskorkeakoulun, puolustushaara-, aselaji- ja toimialakoulujen sekä Raja- ja merivartiokoulun opettajille ja muulle henkilöstölle. Valmistuvien luutnanttien osaamisessa ja asenteessa näkyy tekemänne työ.

Herrat ja Rouvat Luutnantit,

Teille jokaiselle on lahjoitettu upseerin miekka. Tänään kalpa on osa juhlallista sotilasperinnettä, mutta aikanaan se oli sotilasjohtajan konkreettinen työväline. Sen käyttäminen edellytti taitoa. Työvälineet ovat muuttuneet, mutta vaatimus ei. Suomalaisilla on oikeus odottaa teiltä korkeaa ammattitaitoa ja velvollisuudentuntoa.  Kantakaa siis miekkaanne kunnialla – ja ennen kaikkea kantakaa kunnialla sitä vastuuta, jota se symboloi.

Kriisin hetkellä käytössämme on puolustuskyky, joka on rakennettu ennen vaikeita aikoja. Ratkaiseva työ tehdään tavallisina päivinä, harjoituksissa, koulutuksessa ja valmiudessa.  Huominen mittaa sen, mitä saamme aikaan tänään.

Tässä ammatissa merkityksellisin työ ei aina ole näkyvintä. Usein ratkaisevaa on se, kuka tekee tehtävänsä loppuun myös silloin, kun kukaan ei ole katsomassa. Kuka tekee tavalliset asiat hyvin, päivä toisensa jälkeen. Kuka pitää kiinni vaatimustasosta myös silloin, kun työstä on hohdokkuus kaukana.

Vuosien päästä alaisenne tuskin muistavat kaikkia antamianne käskyjä tai tekemiänne ratkaisuja. Todennäköisemmin he muistavat sen, millainen johtaja ja ihminen olitte silloin, kun tilanne oli vaikea ja he tarvitsivat teitä.

Tänään on kuitenkin juhlan aika.

Huomenna työ jatkuu.

Nuoret sotilaat, tervetuloa riviin rinnalleni kantamaan vastuuta isänmaamme turvallisuudesta, menestystä matkallenne Suomen ja suomalaisten palveluksessa!