”Laaja ja perusteellinen tutkimus"

Kapteeni Jussi Pajusen väitöskirja tarkastettiin tänään 20.1. Maanpuolustuskorkeakoululla. Sotahistorian tutkimusalaan lukeutuva väitöskirja keskittyy ilmavalvonnan ja sen yhteistoiminnan kehittämisen vaiheisiin ja taustatekijöihin.

Tutkimuksen aiheena on "Ilmatähystyspalveluksesta alueelliseen ilmavalvontaan – Suomen ilmavalvonnan kehittäminen 1930– 1942". Kustoksena tilaisuudessa toimi Maanpuolustuskorkeakoulun Suomen sotahistorian dosentti, FT Mikko Karjalainen. Vastaväittäjänä toimii Maanpuolustuskorkeakoulun operaatiotaidon ja taktiikan dosentti, FT, eversti Petteri Jouko.

Tutkimuksessa selvitetään, vastasivatko ilmavalvonnan järjestelyt ilmauhkaa, ajanmukaista ajattelua ilmasodankäynnistä ja yhteistoimintaosapuolien tarpeita. Pajunen kertoi lektiossaan ilmavalvonnan päätehtävänä olleen lentokoneiden havaitseminen ja seuraaminen sekä tehtyjen havaintojen ilmoittaminen tiedon tarvitsijoille.

– Tutkimuksessani käsittelen Suomen sodan varalle suunniteltua ja sodan aikana järjestettyä ilmavalvontaa. Suomen ilmavalvontaa ei muodostettu sotien kynnyksillä improvisoimalla, vaan sitä kehitettiin verrattain systemaattisesti. Ilmavalvonnan kehittämiseen vaikuttivat ilmauhka, ilmavoimien käyttöperiaatteissa tapahtuneet muutokset ja yhteistoimintaosapuolien tarpeet, Pajunen avasi.

Vastaväittäjänä toiminut Jouko esitti Pajuselle tiukkoja kysymyksiä ja laittoi väittelijän perustelemaan tutkimuksessa tehtyjä valintoja ja ratkaisuja. Pajunen vastaili kysymyksiin rauhallisesti ja analyyttisesti, saaden myös vastaväittäjältä kiitosta tarkoista ja perusteellisista vastauksistaan.

– Tutkimus on laaja ja perusteellinen. Kuten väitöstilaisuuden keskusteluissa tuli esiin, tutkijalla on johtopäätökset hyvin hallussa. Väitöstutkimus on erittäin ansiokkaasti aiempiin tutkimuksiin peilaten tehty, uutta tietoa tuottaen, Jouko kiitteli loppusanoissaan.