Kuiva helle on vaihtunut trooppiseen kosteuteen Malin pääkaupungissa Bamakossa. Sää vaihtelee polttavasta auringonpaisteesta ukkosmyrskyn kautta afrikkalaiseen kaatosateeseen, jonka jälkeen maaperästä puskee kosteutta saaden ulkoilman tuntumaan turkkilaiselta saunalta. Sadekausi kestänee lokakuulle, jonka jälkeen voi taas seurata lämpömittaria kosteusmittarin sijasta.
Onneksi tukikohta, jossa pääosa suomalaisista asuu, on perustettu tukevalle sorapedille. Se imee sadevettä ja estää matelijoiden liikettä tehokkaasti. Norjalaisten vastuulla olevat tukitoimet eivät anna moitteen sijaa. Saniteettitilat ja ruokala lienevät parasta, mitä näillä seuduilla on nähty. Syytä onkin, sillä sadekausi moninkertaisti ötököiden määrän. Erityisesti erilaisia kärpäsiä on paljon ja osa niistä käyttäytyy hyvinkin aggressiivisesti. Kuluneina viikkoina vatsataudit ovat hyppineet taistelijasta toiseen. Olosuhteet ovat nyt otollisimmat kaikenlaisten tautien ja loisten leviämiselle, eikä käsihygieniaa voi korostaa liikaa.
Pimeä on kokonaisvaltainen myös maan pääkaupungissa. Katuvaloja on vain pääreittien varsilla, joten pilvisenä iltana leirin ulkopuolella voi yhtä hyvin kuvitella olevansa hiilikaivoksessa ilman taskulamppua. Toisaalta selän takana oleva kansainvälinen lentokenttä on pala länsimaalaiselle tutumpaa maailmaa keltaisine loistevaloineen.
Bamakon alueen väestö suhtautuu pääosin positiivisesti rauhanturvaajiin. Ne paikalliset, jotka puhuvat alueellisten murteiden lisäksi ranskaa, aloittavat mielellään jutustelun jalkapallosta, säästä tai päivän polttavista aiheista. Toisinaan on vaikea muistaa olevansa maassa, joka kärsii vakavasta sisäisestä kriisistä ja jossa viranomaiset eivät nauti suurta luottamusta kansan keskuudessa.
Väkivaltaisuudet ovat keskittyneet Keski- ja Pohjois-Maliin ollen usein lähimmilläänkin satojen kilometrien päässä Bamakosta. Tavallisen Länsi-Malilaisen elämänrytmiin näillä tapahtumilla ei ole merkittävää vaikutusta. On kuitenkin muistettava, että Mali on yksi maailman köyhimmistä maista ja joka viikko maassa kuolee ja vammautuu ihmisiä levottomuuksissa. YK:n johtama MINUSMA -operaatio ja muut kansainväliset toimijat saavat säännöllisesti osansa kalusto- ja henkilöstötappioina.
Näitä asioita ei kadunmies pääkaupungissa aina murehdi. Töitä tuntuvat kaikki paiskovan enemmän tai vähemmän. Mali on maatalous-käsityö-kauppiasyhteiskunta, jossa jokaisen on yritettävä jotain ruokkiakseen itsensä ja läheisensä. Erityisen mielenkiintoista on keskustella MINUSMA:n paikallisten kuljettajien kanssa päivittäisestä elämästä ja tulevaisuudesta. Perustarpeet ovat samoja kuin meillä Suomessakin. Perhe ja läheiset, ystävät ja työ. Siinä sivussa vahva toivo siitä, että väkivaltaisuudet loppuisivat.
Tilanteen rauhoittaminen ja maan palauttaminen vakaille urille vaativat kaikilta konfliktin osapuolilta kompromisseja. On päiviä, jolloin on vaikea nähdä positiivista kehitystä maan tilanteessa ja sitten tapaan kadunmiehen, joka näkee vain valoa. On päiviä, jolloin näen palavia renkaita, lehmiä syömässä roskakasoista, lapsia ryysyissään ja sosiaalisen median pursuavan vihamielisiä julkaisuja hallintoa tai eri etnisyyksiä vastaan. Sitten huomaan, että pitkästä aikaa Bamakossa on mahdollista kuulla elävää musiikkia julkisella paikalla.
Suomalaiset ovat pärjänneet Malissa hyvin. Kaikilla täällä on tekemisen meininki ja verkostoituminen muiden toimijoiden ja paikallisten kanssa on arkipäivää. Tästä on hyötyä yleistilanteeseen ja malilaiseen elämänrytmiin sopeutumisessa.
Monimutkaisten etnisten, uskonnollisten ja alueellisten rakenteiden ja kiistojen keskellä on syytä pitää mielessä MINUSMA:n tehtävä tukea Malin laillista hallintoa turvallisen toimintaympäristön luomisessa ja ylläpitämisessä koko maassa. Päivä päivältä, ihminen ihmiseltä.
Kirjoittaja on Bamakossa palveleva suomalainen rauhanturvaaja.
