Hyppää sisältöön

Kenttärovastin hartaus itsenäisyyspäivän paraatikatselmuksessa

Puolustusvoimat
Julkaisuajankohta 6.12.2017 14.50
Tiedote
Sotilas puhuu mikrofoniin, taustalla näkyy sotilaita muodossa lakit kädessä

Ilmavoimien kenttärovasti Kari Mannermaa vastasi itsenäisyyspäivän paraatikatselmuksen kenttähartaudesta Kuopion Keskuskentällä.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Teksti Matt. 20: 25-29

Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

 

Hartauspuhe

Kun itsenäinen Suomi täyttää tänään sata vuotta, tapahtuu jotain sellaista, josta voi olla osallinen vain yhden kerran. Tämä päivä ei toistu.

Toisaalta pyöreät luvut, kymmenet ja sadat, ovat merkkipaaluja vain siksi, että me laskemme aikaa kymmenjärjestelmässä. Jokainen elämän päivä on yhtä tärkeä ja ainutkertainen. On silti tarpeen juhlia näitä etappeja, katsoa eteen ja taakse.

Olla osallinen, kuulua mukaan ja kokea se, on itsenäisyyden ja kansalaisyhteiskunnan ydintä. Osallisuus ja osattomuus liittyivät vahvasti maamme alkutaipaleen kipeisiin vaiheisiin. Osallisuuden ja osattomuuden välinen jännite on ollut todellisuutta koko maamme itsenäisyyden ajan ja näin tulee varmasti aina olemaan. Mikään maa ei koskaan tule valmiiksi.

Osallisuuden mahdollisuus ja kokemus on vahva rauhan tae. Siksi sen pitää olla aina yhteiskunnan tärkeysjärjestyksessä korkealla. Rauhan säilyminen tarvitsee myös riittävän vahvat käsivarret sitä suojaamaan. Olemme pieni maa, mutta asevelvollisuuden kautta, kansalaisina, olemme vahvasti osallisia myös tästä suojaamistehtävästä. Olemme valmiit puolustamaan sitä, mikä on omaa.

Harva meistä on niin läpensä isänmaallinen, että arjessaan päivittäin ajattelee sinivalkoisia ajatuksia. Osallisuus isänmaahan toteutuu pienemmässä mittakaavassa, kuten perheen, työn, harrastuksen tai ystävien kautta. Sotiemme veteraanit ovat kertoneet, kuinka luottamus ja yhteen kasvaminen oman joukkonsa kanssa oli se side, joka auttoi heitä kestämään ja täyttämään paikkansa. Vahvojen ja jaettujen kokemusten kautta syntyneet siteet ovat niin lujia, että ne eivät helpolla murru.

Suomi ei ole vain pala maata Euroopan koillisnurkassa. Suomi on me ihmiset täällä. Suomi on sellainen, miten me toisiamme kohtaamme ja kohtelemme. Osallisuus yhteiseen Suomeen syntyy kohtaamisesta, jossa ihminen tulee nähdyksi. Kun tulen nähdyksi ja näen toisen ihmisenä, en näe vihollista tai uhkaa vaan veljen tai sisaren. Kun tulen autetuksi, herään auttamaan itsekin.

Mikään maallinen valtakunta ei muutu taivasten valtakunnaksi. Mutta missä kaksi ihmistä kohtaa totuudessa ja rakkaudessa, siellä Jumalan valtakunta jo on, sillä osallisuus Jumalan valtakuntaan on Hänen armonsa ja rakkautensa kannateltavana olemista. Siksi me rukoilemme: Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaissa. Ja kun me sitä parhaan kykymme mukaan etsimme ja edistämme, voimme myös jatkaa: "Jumala meitä siinä auttakoon".

 

Rukous

Rukoilkaamme!
Kaikkivaltias Jumala, kansojen hallitsija.
Tänään kiitämme sinua tästä hyvästä maasta,
jonka olet meille antanut.
Kiitos armosta, jolla olet johdattanut kansamme
monien vaikeuksien ja taistelujen läpi tähän päivään.
Anna meille intoa ja kestävyyttä
pitää huolta toisistamme
ja taitoa toimia yhdessä.
Ohjaa meitä sanallasi,
niin että pysyisimme tahtosi tiellä
ja pääsisimme perille
taivaalliseen isänmaahamme.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.

´