Aliupseeriksi

Tervetuloa tutustumaan Puolustusvoimien aliupseeristoon. Aliupseerin ammatissa teet monipuolista työtä oman erityisosaamisesi mukaisessa ammatissa. Saat meiltä tehtäväkohtaisen, palkallisen koulutuksen, minkä ansiosta osaamisesi kehittyy jatkuvasti. Lisäksi tarjoamme hyvät urakehitysmahdollisuudet yhteisössä, jossa osaamistasi arvostetaan.

Puolustusvoimien kolmessa puolustushaarassa - maavoimissa, merivoimissa ja ilmavoimissa - työskentelee tällä hetkellä jo yli 2 000 aliupseeria. Toimipaikkoja on Etelä-Suomesta Lappiin saakka. Sinunkin taidoillesi on käyttöä!

Maavoimat

Maavoimat on henkilöstömäärältään Puolustusvoimien suurin puolustushaara, ja se muodostaa sotilaallisen maanpuolustuksen rungon. Maavoimissa aliupseerit toimivat ensisijaisesti kouluttajan tehtävissä ja järjestelmäasiantuntijoina. Aliupseerit toimivat myös kuljetus-, huolto- ja vartiointitehtävissä sekä sotilassoittajina. Koulutuksessa painottuvat kouluttaja- ja esimiestehtävät, sodan ajan johtajatehtävät, koulutukseen liittyvien palvelusturvallisuusasioiden ja materiaalisen vastuun sisäistäminen omassa tehtävässä sekä yhteinen arvoperusta ja käytännön osaaminen.

Merivoimat

Merivoimat toimii rannikon ja saariston vaativissa olosuhteissa. Merivoimissa on hyvin koulutettu ja motivoitunut henkilöstö sekä nykyaikainen huipputekniikkaa edustava kalusto. Aliupseereille merivoimat tarjoaa mielenkiintoisia tehtäviä ase- ja johtamisjärjestelmäaloilla, merivalvonnassa ja joukkojenkoulutustehtävissä.

Ilmavoimat

Ilmavoimat vastaa maamme ilmatilan valvonnasta ja vartioinnista. Aliupseerina työskentelet lentokonehuollon ja johtamisjärjestelmien parissa, sekä erilaisissa koulutus-, turvallisuus-, logistiikka-, sotilaspoliisi-, huolto- ja henkilöstöalan tehtävissä. Ilmavoimien lentoteknillisissä tehtävissä edellytetään normaalien vaatimusten lisäksi lentoteknillistä varusmieskoulutusta tai lentokoneasentajan perustutkintoa sekä vähintään tyydyttävää englanninkielen taitoa.

Kouluttamista Porissa - kriisinhallintaa Afganistanissa

Kouluttamista Porissa - kriisinhallintaa Afganistanissa

Arto Kauppinen, koulutusaliupseeri, vääpeli, Porin Prikaati / 1. Jääkärikomppania

Arto Kauppinen työskentelee koulutusaliupseerina Porin Prikaatissa. Ura Puolustusvoimissa alkoi kuitenkin jo seitsemän vuotta sitten. Sopimussotilaan työ vaihtui myöhemmin kansainvälisiin kuvioihin: KFOR-operaatio Kosovossa ja ISAF-operaatio Afganistanissa toivat arvokasta kokemusta kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä.

KFOR -operaatiossa Arto toimi ensin puoli vuotta jääkäriryhmän varajohtajana ja sen jälkeen ryhmänjohtajana partiotiedustelussa. Tehtäviin kuului tiedustelua ja esimerkiksi ase-etsintöihin liittyviä operaatioita. Afganistanissa Arto oli puolestaan MOT-ryhmän yhteyshenkilö.

– Tehtäviin kuului mm. oman vastuualueen kartoitusta ja tiedustelua. 3–5 päivän partiomatkoilla yövyimme usein "arolla" eli taivasalla ja talvella teltassa. Komennuksen kesto oli vuoden verran, Arto kertoo tehtävistään KFOR- ja ISAF-operaatioissa.

Arton nykyinen virka on Porin Prikaatin 1. jääkärikomppaniassa. Valmiusjoukkoyksikkönä se antaa varusmiesten kansainvälistä koulutusta: tavoitteena on kouluttaa rauhanturvaajia, jotka suoriutuvat hyvin vaativissa tehtävissään maailman kriisialueilla. 26-vuotiaan Arton tehtäviin jääkärikomppaniassa sisältyy myös ajoneuvovastaavana toimiminen. Ajoneuvovastaava käsittelee mm. kaikki harjoituksiin liittyvät ajoneuvotilaukset.

– Vastuullani ovat yksikön kaikki Pasi -miehistönkuljetusvaunut, niiden katsastukset ja huollot sekä vaunukuljettajien jatkokouluttaminen. Näiden tehtävien lisäksi teen vielä jääkäripuolen varusmiesten kouluttamiseen liittyviä töitä. Koulutukseen liittyvissä asioissa riittää sisäistämistä, koska yksikössämme annetaan jääkäri-, pioneeri-, viesti- ja tulenjohtokoulutusta, toteaa Arto.

Tähtäimessä mestariopinnot

Valmiusjoukkoyksikön aliupseerille kansainvälinen kokemus katsotaan eduksi, samoin kuin hyvät sosiaaliset taidot. Kielitaitona pitää olla vähintään englanti.

– Suora, rehellinen ja jämäkkä ovat sitten niitä hyvän sotilaan perusominaisuuksia muutenkin, Arto kertoo. Työaika on jääkärikomppaniassa kahdeksan tuntia päivässä ja useimmiten työpäivä tehdään tavallisen toimistoajan puitteissa. Leiripäiviä kertyy noin 60–90 vuodessa, ja ne näkyvät mukavasti palkkapussissa: sotaharjoituksista saadut korvaukset nostavat nimittäin selvästi ansiotasoa. Työssä täytyy pitää itsensä henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa. Jääkiekko ja salibandy kuuluvatkin harrastuksiin, sikäli kun pienen lapsen isälle jää vain aikaa.

Arton tähtäimessä ovat sotilasammatilliset mestariopinnot. Lisäksi veri vetää vielä kansainvälisiin tehtäviin.

– Tulevaisuudessa haluaisin päästä mukaan operaatioihin ja sitä kautta kehittää omaa osaamistani kouluttajana. Organisaatiouudistusten myötä aliupseerien toimenkuva kv-tehtävissä tulee varmaan jonkin verran muuttumaan. Odotan mielenkiinnolla millaisia tehtäviä aliupseereille on jatkossa tarjolla.

Paula löysi uransa varusmiesaikana

Paula löysi uransa varusmiesaikana

Paula Pesonen, kouluttaja-aliupseeri, Karjalan Prikaati, Huolto- ja Kuljetuskomppania

Paula Pesonen. Kuva Puolustusvoimat.Paula kouluttaa varusmiehiä ja toimii huoltopalvelujoukkueen varajohtajana. Kouluttaja-aliupseerin ammatissa korostuvat suunnittelukyky, hyvät sosiaaliset taidot ja vastuullisuus. Tärkeässä asemassa ovat toki myös sotilaskoulutukseen liittyvät tiedot sekä kouluttajan taidot.

Paulalla tulee juuri ensimmäinen vuosi täyteen aliupseerin virassa.

– Koin oman varusmiespalvelusaikani tosi mielenkiintoiseksi. Kun palveluksen loppupuolella kysyttiin olisinko kiinnostunut jäämään töihin, ei vastausta tarvinnut kauaa miettiä, hän kertoo.

Työpaikka sijaitsee Karjalan Prikaatissa, Vekaranjärvellä lähellä Kouvolaa. Huolto- ja kuljetuskomppaniassa työpäivät kuluvat hallintoasioita eli toimistotöitä tehdessä, koulutustoiminnan suunnittelussa ja itse koulutustilanteissa. Paula voi harrastaa myös työpaikkaliikuntaa työaikana pari tuntia viikossa.

- Työpaikallamme on niin upseereita, opistoupseereita, aliupseereita kuin sopimussotilaskin. Kaikkien kanssa tulee jonkun koulutuskauden tai sotaharjoituksen aikana tehtyä yhdessä töitä. Uudet, nuoret työntekijät ovat päässeet nopeasti porukkaan mukaan.

Kouluttaja tarvitsee suunnittelukykyä

Työtehtävien käytännönläheisyys on Paulan mieleen.

– Niin ja töiden vaihtelevuus, työpäivät ovat oikeasti harvoin samanlaisia. Ulko- ja sisätyöt ovat nekin sopivassa tasapainossa. Oman joukkueen kouluttaminen ja sen kehittymisen seuraaminen on kouluttajalle palkitsevaa, Paula toteaa.

Suunnittelukykyä tarvitaan silloin, kun sotaharjoituksen jälkeen palataan kasarmiarkeen.

– Ennen sotaharjoituskausia täytyy osata suunnitella asioita pitkälle eteenpäin niin töissä kuin sen siviilissäkin.

Entä tulevaisuudensuunnitelmat?

– Työsuhteeni vakinaistettiin juuri, joten melko varmasti teen vielä vuosienkin päästä edelleen töitä Puolustusvoimissa. Missä tehtävissä, sitä en vielä osaa sanoa. Näillä näkymin ensi vuosi kuluu pitkälti kursseilla, joilla hankin huoltoalan syventävää koulutusta ja lisää oikeuksia koulutusten pitämiseen.

Sotilaspoliisilla on pitkät vuorot - ja pitkät vapaat

Sotilaspoliisilla on pitkät vuorot - ja pitkät vapaat

Atte Poikonen, sotilaspoliisialiupseeri, vääpeli, Ilmasotakoulu, vartiosto

Atte Poikonen. Kuva Puolustusvoimat.Kuusi vuotta aliupseerina työskennellyt Atte on toiminut aiemmin turva-alalla sekä vartijana että järjestyksenvalvojana. Hän jäi Puolustusvoimien palvelukseen heti varusmiespalveluksen jälkeen sopimussotilaaksi. Tällä hetkellä hän toimii sotilaspoliisialiupseerina Ilmasotakoulun vartiostossa Tikkakoskella.

– Sotilaspoliisin pitää pystyä tulemaan avoimesti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Toisaalta täytyy olla myös päättäväinen ja terveellä tavalla rohkea, koska työssä joutuu toisinaan puuttumaan ihmisten perusoikeuksiin, listaa Atte hyvän sotilaspoliisin ominaisuuksia.

Sotilaspoliisialiupseerit turvaavat Puolustusvoimien toimintaa valvomalla alueita elektronisesti tilannekeskuksesta sekä partioimalla vartioalueilla. Hälytystoiminta voi liittyä esimerkiksi murto-, palo-, ja lvi -hälytyksiin sekä silminnäkijöiden tai työntekijöiden tekemiin ilmoituksiin.

– Työ on vuorotyötä ja päivystysvuorot ovat pitkiä (12/24 h). Toisaalta pitkistä vuoroista seuraa paljon myös vapaita ja hyvät lisät peruspalkan päälle, Atte kertoo.

Kamppailulajeista tuli osa ammattia

Tämänhetkisessä työyhteisössä eli vartiostossa on kaksitoista aliupseeria.

– Työilmapiiri on todella hyvä. Luottamus muihin kollegoihin on välttämätöntä silloin kun joudutaan tiukkoihin tilanteisiin. Koskaan ei tiedä, mitä seuraava työvuoro tuo tullessaan. Tilanteissa pitää pystyä tekemään paineen alla nopeita ja itsenäisiä ratkaisuja. Toisaalta olemme myös tiiviissä yhteistyössä muiden viranomaisten kuten poliisin ja pelastuslaitoksen kanssa, Atte toteaa.

Mielenkiintoisia ja haasteellisia hommia riittää, sillä Atte toimii Ilmasotakoulussa myös voimakeinojen käytön pääkouluttajana. Tähän hänellä on sopiva tausta jo harrastusten kautta.

– Ehdin harrastaa eri kamppailulajeja aktiivisesti 15 vuoden ajan. Viime vuosina kamppailulajit ovat jääneet vähemmälle ja tilalle on astunut voimanosto. Tosin vapaa-aika on parin viimeisen vuoden aikana kulunut tiiviisti juuri valmistuneen kotitalon rakennustyömaalla, uunituore isä sanoo.

Jori on turvaamassa Saaristomerta

Jori on turvaamassa Saaristomerta

Jori Rannikko, aluksen päällikkö, pursimies, Rannikkolaivasto

Jori Rannikko työskentelee aluksen päällikkönä Kiiski-luokan miinanraivaajalla. Jori opiskeli siviilissä ajoneuvoasentajaksi, mutta varusmiesaika Merivoimissa toi muutoksen urasuunnitelmiin. Jori suoritti varusmiespalveluksensa Turun ulkosaaristossa, Örön linnakkeella. Siellä hänen tehtävänään oli toimia sotilasveneen kuljettajana.

– Aliupseeriksi päädyin nimenomaan mielenkiintoisen varusmiespalveluksen ansiosta. Olen ollut merihenkinen jo pienestä saakka, mutta ennen inttiä kokemukseni mereltä olivat rajoittuneet mökkiveneellä ajeluun, Jori taustoittaa.

Jorin on helppo sanoa, mikä työssä erityisesti kiehtoo.

– Merellä oleminen on tässä hommassa ehdottomasti parasta. Sinne kun pääsee, on heti hyvällä tuulella. Kärjistettynä voisi sanoa, että tavoitteena on hoitaa pakolliset rutiinityöt nopeasti alta pois, jotta päästään lähtemään merelle. Toiminnassa pitää silti olla aina rauhallinen ja määrätietoinen.

Talvi- ja kevätkaudella miinalaivueessa keskitytään alusten huoltoon. Tämä tapahtuu Turun Pansiossa, jossa Saaristomeren Meripuolustusalueen päätukikohta sijaitsee.

– Kesällä ja syksyllä eli silloin kun purjehduskausi on kiivaimmillaan, ovat työpäivät harvemmin samanlaisia, tuumaa VPK-toimintaa vapaa-aikanaan harrastava Jori.

Meri kasvattaa – myös tilipussia

Merellä ollaan yleensä työviikon mittainen jakso kerrallaan ja toiminta-alueena on useimmiten Saaristomeri. Valtaosa ajasta kuluu siirtymisiin sekä varsinaiseen miinanraivaukseen harjoitusalueella. Purjehduskauden aikana meripalveluspäiviä kertyy 60–80 vuorokautta. Merivoimissa – kuten muissakin puolustusvoimien puolustushaaroissa – aliupseerit saavat harjoituspäiviltä tuntuvan lisäkorvauksen.

Miinalaivueen aluskalustoon kuuluu mm. Hämeenmaa-luokan miinalaivoja, Kuha-luokan heräteraivaajia sekä Kiiski-luokan raivausveneitä, joista yhden päällikkö Jori on.

– Kuusitoistametrisellä aluksella tehtäviään on suorittamassa neljän hengen miehistö: aluksen päällikkö, konepäällikkö, konemies sekä raivausmies. Näistä konemies ja raivausmies ovat molemmat varusmiehiä, sanoo Jori. Merivoimien aliupseerit koulutetaan puolestaan Merisotakoulussa Suomenlinnassa ja Santahaminassa.

Miinalaivueen toiminta-alue on haastava laajan ja rikkonaisen saariston vuoksi. Maallemme elintärkeä meriliikenne kulkee sen kautta ja meriyhteyksien turvaaminen on yksi Saaristomeren Meripuolustusalueen keskeisistä tehtävistä.

Mitä terveisiä lähettäisit aliupseerin työtä harkitseville?

– Tervetuloa tekemään haastavaa työtä! Aliupseereille löytyy merivoimista monipuolisia urapolkuja.

Vesa vastaa aliupseeriston opiskelijahallinnasta

Vesa vastaa aliupseeriston opiskelijahallinnasta

Sotilasmestari Vesa Tuovinen, esikuntamestari, Maasotakoulu

"Urani puolustusvoimissa alkoi vuonna 1987, kun olin ennen varusmiespalvelusta neljän vuoden ajan soitto-oppilaana. Puolustusvoimat koulutti soittajia, ja se oli silloin melkein ainoa väylä päästä maalaiskylästä ammattisoittajaksi. Hamina Tattoon taiteellinen johtaja Lassi Ikäheimo oli edellinen Lieksasta soitto-oppilaaksi lähtenyt ja hän oli esikuva minulle.

Varusmiespalveluksen jälkeen jäin sotilassoittajaksi Karjalan sotilassoittokuntaan Pohjois-Karjalan prikaatiin. Vuonna 2007 vaihdoin sotilassoittajan työt kurssivääpelin töihin ja siirryin täydennyskoulutusosastolle. Toimin henkilökunnan kurssien vääpelinä, kunnes vuoden 2012 alusta siirryin esikuntamestarin tehtävään. Tämä on siis kolmas tehtäväni puolustusvoimissa.

Puolustusvoimien opinnoista viimeisin on maavoimien mestarikurssi ja siviilikoulutukseltani olen musiikkioppilaitoksen opettaja. Sivutyönä toimin pienten lasten soitonopettajana. Musiikki säilyy edelleen elämässä vahvasti.

Työntekijään luotetaan

Tehtäväni on maavoimien aliupseerikoulutuksen asiantuntijatehtävä. Oma pääpottini siinä on palkatun henkilöstön opiskelijahallinto. Aliupseerien aiemman sekä nykyisen koulutusjärjestelmän tunteminen on oma vahvuuteni. Olen aiemmin ollut aliupseereiden luottamusmiehenä ja nykyisin aliupseeriliiton hallituksessa. Työpäivän aikana tulee yleensä sähköpostia ja kyselyitä, mille kurssille kannattaisi mennä. Pyrin aina soittamaan ihmisille takaisin, koska puhelimessa saa paremmin keskusteltua asioista. Viikkoliikunnasta pidän myös kiinni ja aloitan maanantain aina aamulenkillä.

Työssäni olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, eli hyvät ihmissuhdetaidot pitää olla. Teen paljon yhteistyötä koulutustoimistojen päälliköiden kanssa. Teen myös paljon asiakirjanhallintaa. Rauhallisuus ja isojen asiakokonaisuuksien hallinnan osaaminen ovat oleellisia asioita.

Työn parhaat puolet ovat itsenäisyys ja esimiesten luottamus. Kukaan ei vahdi, vaan luotetaan, että onnistun työssäni. Riittävä aika töiden tekemiseen on myös tärkeää. Edellisessä tehtävässä oli aika paljon ylitöitä ja koko ajan kiire. Olen kiitollinen myös siitä, että työnantaja suhtautuu positiivisesti jatkokouluttautumiseen. Esitin esimiehelleni saisinko mennä kesäyliopistoon opiskelemaan aikuiskasvatustieteitä. Opinnot tukevat nykyistä työtäni, joten työnantaja lupasi maksaa kurssimaksut ja aloitan syksyllä opinnot."